Graduntekijän mietteitä tutkimusmatkan päättyessä
Kuva: Emilia Finnberg
Vuoden kestänyt graduyhteistyö Nuorten hyvä elämä -tutkimushankkeen kanssa on tulossa päätökseen ja on aika katsoa taaksepäin kiitollisena siitä, kuinka mielenkiintoisen vuoden yhteistyö on tarjonnut. Kulunut vuosi yhteistyötä tehden on tarjonnut silmiä avaavia kokemuksia tutkimuksen parissa ja osoittautunut osallistavammaksi kuin ennalta odotin. Mahdollisuus osallistua tutkimushankkeen eri osavaiheisiin tarjosi hienoja oivalluksia niin tutkimuksen teosta, ongelmien ratkaisemisesta, inhimillisyydestä ja toisen kohtaamisen tärkeydestä.
Graduyhteistyön aikana opin lisää tutkimuksen tekemisestä ja hankkeessa työskentelemisestä. Sain seurata hankkeen etenemistä alkuvaiheen suunnittelusta julkaisutilaisuuteen ja loppuviestintään. Hankkeen aikana pääsin osallistumaan muun muassa haastattelukysymysten suunnitteluun ja muotoiluun. Tärkeää oli pohtia, miten ymmärrettäviä kysymykset olivat tutkittavien nuorten aikuisten näkökulmasta. Suunnittelussa tuli ottaa huomioon nuorten aikuisten erilaiset elämäntilanteet ja näkemykset. Nuori saattaisi esimerkiksi ymmärtää korona-ajan olemassaolon eri tavalla kuin työelämässä oleva aikuinen, sillä korona on vaikuttanut usean nuoren aikuisen elämään sulkemalla pois arjen aktiviteetteja ja rutiineja.
Pääsin mukaan seuraamaan haastattelutilannetta Vaasan Setlementtitalolle ja näin omin silmin, miten tutkimus rakentui nuorten aikuisten rekrytoimisesta haastattelutilanteeseen. Opin myös, että rekrytointi voi olla haastavaa ja vaatia esimerkiksi koulun keskusradion hyväksi käyttämistä tai kaduilta nuorten aikuisten etsimistä haastatteluihin. Oli erittäin palkitsevaa huomata, kuinka innokkaita nuoria aikuisia kuitenkin alkoi lopulta saapumaan haastattelutilaan valmiina kertomaan omista ajatuksistaan. Ihailtavaa oli, kuinka rohkeasti nuoret aikuiset jakoivat mielipiteitään ja kokemuksiaan muiden seurassa sekä ottivat kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin.
Haastatteluiden valmistuttua litteroitavaa aineistoa oli kerääntynyt 20 haastattelun verran. Sain litteroida useamman haastattelun ja kehittää osaamistani. Litterointien myötä nuorten aikuisten kertomukset heräsivät henkiin ja veivät ikään kuin paikan päälle haastattelutilanteisiin nostattaen pintaan yllättävästi monenlaisia tunteita naurusta kyyneliin. Litteroinnit tarjosivat hienon mahdollisuuden saada tietoa eritaustaisista nuorista ja myös ongelmista, joita he olivat kohdanneet. Nuoret aikuiset pohtivat elämän kysymyksiä kypsän syvällisesti ja viisaasti; osa oli voittanut vaikeudet ja löytänyt elämälleen merkityksen, osa elänyt onnellista tasaista elämää ja osa puolestaan kohdannut julmaa sekä epäreilua kohtelua. Näin yhteiskuntatieteilijänä koen saamani tiedon erittäin arvokkaaksi, ja toivottavasti pääsen tulevaisuuden työtehtävissäni nostamaan esille sekä nuorille tärkeitä ja merkityksellisiä asioita sekä yhteiskunnan ongelmia nuorten näkökulmasta.
Litterointien myötä oma näkökulma graduunikin alkoi kirkastumaan. Aineisto oli hyvin rikas ja laaja, joten kuin lapsi karkkikaupassa pääsin valitsemaan itseäni inspiroivan aiheen. Yhteiskuntapolitiikan, psykologian ja väkivaltatutkimuksen opintojeni myötä kiinnitin huomiota nuorten tapaan puhua turvallisuudesta ja turvattomuudesta, ja aihe saikin itseni innostumaan tutkimaan sitä. Itseäni kiinnostivat erityisesti kysymykset ”Mitä turvallisuus nuorille aikuisille tarkoittaa?” ja ”Mistä nuorten aikuisten turvallisuus koostuu?”. Mielestäni kysymykset ovat tärkeitä, sillä turvallisuuden tunne on yksi tärkeimmistä elämän rakennuspalikoista ja se heijastuu laajasti hyvinvointiin.
Vuoden aikana sain osallistua lisäksi hankkeen viestinnällisiin tehtäviin. Osallistuin yhteisiin viestintäpalavereihin viikoittain sekä pääsin tuottamaan materiaalia sosiaaliseen mediaan. Autoin sekä tutkimukseen osallistuneiden nuorten aikuisten että tutkimusavustajan rekrytointiprosesseissa. Nuorten aikuisten innostaminen valokuvakampanjaan osallistumiseen osoittautui myös mukavaksi puuhaksi. Oli hienoa huomata, kuinka innolla nuoret aikuiset haluamiaan kuviaan lähettivät. Nuoret kertoivat tunteestaan, kuinka hyvä heidän oli ollut pysähtyä hetkeksi pohtimaan, mikä todella heille oli hyvää elämää.
Hanketyöskentely huipentui lopulta julkaisutilaisuuteen. Tutkimusassistenttien Vilman ja Eijan vakuuttavat sanat toivat esille tutkimuksen ja sen tulosten merkityksellisyyden. Musiikkiin yhdistetyt nuorten aikuisten lauseet valkokankaalla koskettivat ja saivat nuorten äänet kuuluviin. Lopulta asiantuntijoiden paneelikeskustelu aiheesta toi tunteen asioiden tärkeydestä ja ajankohtaisuudesta. Viimeistään median reagoitua aiheeseen ja tutkimusaiheen esiintyessä eri uutiskanavien otsikoissa, oli tunne tutkimustyön tärkeydestä hyvin vahva. Nuoret aikuiset, joiden ääni ei ollut tullut aiemmin kuulluksi tai otetuksi vakavasti, näkyi ja kuului nyt.
Kaiken kaikkiaan koen tulleeni arvostetuksi hankkeen tiimissä opiskelijastatuksestani huolimatta sekä saaneeni luottamusta ja vastuuta eri tehtävissä. Tiimin sisällä tsempattiin toisia ja hyvä meininki säilyi läpi vuoden. Olen erittäin tyytyväinen ja kiitollinen pääsystäni osaksi Nuorten hyvä elämä -hanketta ja E2 Tutkimuksen innostavaa ja inspiroivaa työympäristöä.
Minun tieni jatkuu gradun kirjoittamisen parissa. Kiitos erinomaisille työtovereille kuluneesta vuodesta.
Mukavaa syksyä kaikille!
Emilia Finnberg
